Abstrakt

Huvudtalare

Nelya Koteyko, Jess Aiston, Florence Bremner & Martine Van Driel (Queen Mary University of London)

The neurotypical listening subject in autistic young people’s accounts of participation in online affinity spaces

Autistic communicative practices are frequently judged as disengaged or inappropriate. Focusing on how such evaluations are described and contested by autistic users of online interest-based groups, this article theorises a neurotypical listening subject – an ideological listener that recognizes communicative engagement primarily through orientation to the interlocutor. We develop the notion of “attentional asymmetry” to describe the unequal judgments that arise when autistic modes of attending, often oriented primarily toward objects or topics, are evaluated against this normative expectation (Koteyko et al, in press). Based on survey data from 144 UK residents, we show how young people navigate this asymmetry by avoiding particular semiotic practices and platforms, and repurposing digital affordances to resist anticipated judgments. Extending work on crip linguistics into digital interaction, our findings demonstrate how digital architectures reconfigure criteria for recognising engagement and motivate research on how digital platforms may institutionalise evaluative frameworks that marginalise autistic participation.

Lay abstract

Autistic young people can be judged as disengaged or inappropriate when they show interest and involvement in ways that differ from what other people expect. This article examines how autistic young people describe these judgements related to their participation in online interest-based groups (e.g. subreddits, Discord servers, Facebook groups on animals, media fandom or autism itself) and how they respond to them. Drawing on survey data from 144 UK residents, we identify a neurotypical listening subject: an assumed listener who looks for engagement primarily in signs of orientation to the interlocutor (Koteyko et al, in press). An autistic person may orient primarily towards a topic or activity, yet an expectation that one should orient to the interlocutor can shape how engagement is evaluated. Young people describe anticipating these judgements and changing how they communicate and where they participate online. They also use features of digital platforms to create ways of participating that better accommodate their interests and communicative practices. The analysis shows how judgements about whether an autistic young person is engaged are shaped by expectations about what engagement should look like, with consequences for how their participation is understood and supported.

References

Koteyko, N., Aiston, J., Van Driel, M, and Bremner, F. (in press). The neurotypical listening subject in autistic young people’s accounts of participation in online affinity spaces. Language in Society.

Mari Wiklund (Helsingfors universitet)

Autististen varhaisnuorten prosodiset strategiat ryhmäkuntoutuksessa: suomen ja sveitsinranskan vertailu

Esitelmä tarkastelee sitä, miten autistiset varhaisnuoret käyttävät prosodisia resursseja ryhmäkuntoutuksen vuorovaikutuksessa Suomessa ja Sveitsin ranskankielisellä alueella. Prosodialla on keskeinen merkitys muun muassa vuorottelun jäsentämisessä, asennoitumisen ilmaisemisessa ja yhteisen toiminnan koordinoinnissa. Autistisilla puhujilla, joiden viestintäkäytänteet voivat poiketa vallitsevista neurotyypillisistä odotuksista, prosodia voi toimia sekä osallistumista tukevana resurssina että vuorovaikutuksellisten haasteiden mahdollisena kohtana. Tutkimuksessa vertaillaan kahta kielellisesti ja kulttuurisesti erilaista ryhmäkuntoutusympäristöä soveltavan keskustelunanalyysin ja akustis-foneettisten menetelmien avulla.

Analyysi kohdistuu erityisesti taukoihin, sävelkorkeuden vaihteluun, vuoronloppuiseen narinaan ja päällekkäispuhunnan hallintaan ohjattujen tehtävien ja keskustelujen aikana. Molemmissa kieliympäristöissä autistiset varhaisnuoret käyttävät prosodiaa strategisesti esimerkiksi ilmaistakseen halukkuutta osallistua, säädelläkseen affektia ja neuvotellakseen pääsystä mukaan keskusteluun. Näiden prosodisten vihjeiden tulkinta ja vastaanotto vaihtelevat kuitenkin vuorovaikutusympäristön mukaan. Suomalaisessa ryhmäkuntoutuksessa hiljaisuuden sietäminen ja vähäisemmät affektiiviset odotukset mahdollistavat suhteellisen joustavia osallistumisen tapoja. Sveitsinranskankielisessä aineistossa kuntoutusvuorovaikutus puolestaan rakentuu useammin nopealle vuorottelulle ja ekspressiivisille intonaatiomalleille, mikä voi lisätä vuorovaikutuksellisen eritahtisuuden mahdollisuutta.

Tulokset osoittavat, että autismiin yhdistetyt vuorovaikutuksen ongelmakohdat eivät välttämättä johdu yksilön sisäisistä haasteista, vaan ne voivat syntyä erilaisten viestintätapojen sekä kulttuuristen ja kielellisten odotusten kohtaamisesta. Tutkimus korostaa neurodiversiteettiä kunnioittavien kuntoutuskäytäntöjen merkitystä sekä tarvetta tunnistaa autististen nuorten prosodiset keinot tarkoituksenmukaisina vuorovaikutuksen resursseina.

Andra talare

Julia Bend (Åbo Akademi)

Adaptive Sensory Support for Self-Regulation and Communication in Autism: A Multimodal Research Project Using YetiCare

Sensory processing and self-regulation can strongly influence how children on the autism spectrum attend, interact, communicate, and participate in learning environments. Although sensory-support technologies are increasingly used in educational settings, it remains unclear how such technologies support regulation and engagement, for whom they are most effective, and how support can be adapted to individual needs. This planned research project investigates how YetiCare, a sensory-support technology developed to support children’s interaction, learning, and emotional regulation, may contribute to self-regulation and participation in autistic children. The project combines behavioural observations with eye tracking and functional near-infrared spectroscopy (fNIRS) to examine responses under different sensory and task conditions. Particular attention will be given to identifying patterns associated with sensory underload, overload, and optimal engagement, and to understanding how these states relate to children’s attention, interaction, and opportunities for communication. The project will compare autistic and non-autistic children and examine how individual sensory and regulatory profiles relate to responses to different YetiCare applications. A subsequent phase will translate the findings into recommendations for personalised sensory-support strategies and adaptive content. The presentation will introduce the planned project, its multimodal methodology, and its potential contribution to autism research and inclusive communication and learning environments.

Emma Forsblom (Åbo Akademi)

Foreign language acquisition through screens in children with and without ASD

Foreign language acquisition through screens in children is a topic of growing interest in both research and the media. Previous studies have suggested that screen language acquisition is associated with autism spectrum disorder (ASD), but anecdotal observations indicate that typically developing children may also acquire a second language through screen exposure. The aim of this study was to examine whether children with and without ASD acquire foreign languages through screens and whether strong screen language skills are associated with ASD. Data were collected from caregivers through an online questionnaire including questions on social skills, media consumption, language exposure, and language development. Spearmans rank-order correlation was used to examine the associations between the variables. Preliminary analyses suggest that children without ASD may also acquire foreign languages through screen exposure. However, autistic traits appear to be positively associated with stronger screen language skills relative to environmental language skills, indicating a potential link between screen language acquisition and ASD. In addition, screen language acquisition was associated with more frequent reuse of language from screens, although it was not associated with greater overall screen exposure. To gain a deeper understanding of this phenomenon, further studies across different cultural and linguistic contexts are needed.

Felipe von Hausen (University of the Americas)

Neurotype-Specific Patterns in Emotional Word Appraisal: Evidence from Autistic

Emotional language is central to how individuals communicate, interpret internal states, and construct shared affective meaning. However, comparatively little is known about whether autistic and neurotypical adults assign emotional meaning to words in systematically different ways. This study examined neurotype-related variation in the appraisal of emotional vocabulary among 131 Spanish-speaking adults (63 autistic and 68 neurotypical). Participants rated 238 Spanish nouns on six dimensions: valence, arousal, subjective frequency, and associations with depression, anxiety, and anger. Group differences were examined using descriptive analyses, principal component analysis, and linear mixed-effects models. Autistic participants showed systematically different lexical-affective profiles, assigning greater emotional salience particularly to concrete, bodily, and interoceptively relevant words, whereas neurotypical participants showed relatively stronger appraisal of abstract and socially embedded concepts. Group differences were especially pronounced for anxiety and arousal, while mixed-effects models indicated systematic neurotype-related variation across all six dimensions. These findings suggest that emotional meaning may be organised through partly different experiential and semantic pathways across neurotypes. Understanding such variation can contribute to neurodiversity-informed accounts of language and help explain potential differences in how emotional experiences are communicated and interpreted between autistic and non-autistic people.

Leena Jokinen (Jyväskylä universitet)

Reframing Work Life Neurodiversity through the Communicative Constitution: Dialogic Perspectives

In my research “Reframing Work Life Neurodiversity through the Communicative Constitution: Dialogic Perspectives”, I examine how meanings of work life neurodiversity are communicatively constructed from a dialogic perspective supported by the neurodiversity paradigm. I approach neurodiversity both as an innate form of human variation but also as a social communicative construction. While neurodivergent traits are biologically grounded, their meanings are expressed, interpreted, and negotiated in public discourses as well as in interaction in work communities between neurodivergent professionals, co-workers and supervisors. The three objectives are developed as empirical articles where the dialogic perspective is operationalized through distinct theoretical frameworks. The objectives are: to examine how work life neurodiversity is communicatively constructed through potentially contradictory discourses in Finnish media (framework Critical Discursive Psychology), to understand how neurodiverse employees experience identity negotiations in interactions with peer co-workers (framework Communication Theory of Identity), and to examine how leadership-related tensions are experienced and navigated by neurodivergent employees in interactions with leaders (framework leadership dialectics). The study advances an understanding of neurodiversity also as an ongoing social and communicative process supporting organizations in recognizing neurodivergent work life experiences, giving organizations resources to implement neurodiversity in Diversity, Equity, and Inclusion practices in a more informed way.

Stefanie Kohlhoff (Tammerfors universitet)

”Me rakastetaan höpöttää” – Autististen opiskelijoiden kokemuksia yliopiston vertaistukiryhmistä

Autistisilla korkeakouluopiskelijoilla on usein vahvuuksia, jotka ovat erityisen hyödyllisiä akateemisissa opinnoissa, kuten luova ajattelu, yksityiskohtien havaitseminen sekä vahvat teknologiset taidot (Anderson ym., 2017). He kohtaavat kuitenkin myös oppimista vaikeuttavia haasteita, esimerkiksi toiminnanohjaukseen ja sosiaalisiin tilanteisiin liittyen, jotka voivat vaikuttaa hyvinvointiin, opintomenestykseen ja opintojen etenemiseen (Duerksen ym., 2017). Tutkimuksissa on tunnistettu useita autistisille opiskelijoille tarjolla olevia tukitoimia (Nelson ym., 2023), mutta tutkimusta erityisesti autististen opiskelijoiden toisilleen antamasta vertaistuesta on niukasti (Back ym., 2025). Esittelen puheenvuorossani haastattelututkimustani autististen opiskelijoiden kokemuksista yliopiston tarjoamista vertaistukiryhmistä ja nostan esille erityisesti vuorovaikutukseen liittyviä kokemuksia. Yksilöhaastatteluihin osallistui 10 yliopisto-opiskelijaa ja haastatteluaineisto analysoidaan refleksiivisen temaattisen analyysin avulla (Braun ja Clarke, 2022). Alustavat tulokset kertovat, että vuorovaikutus vertaistukiryhmissä koetaan muun muuassa helpompana ja syvällisempänä kuin muissa sosiaalisissa tilanteissa. Ymmärretyksi tulemisen kokemus on vahvaa. Haastatteluissa nousee esille kuitenkin myös esimerkiksi vuorovaikutustyylien eroihin liittyvää kuormittumista, mikä voi luoda esteitä yhteyden rakentumiselle. Tutkimus on osa kolmeosaista väitöstutkimusta, joka tavoittelee uutta tietoa autistisesta sosiaalisesta vuorovaikutuksesta ja kommunikaatiosta, autististen episteemisten yhteisöjen rakentumisesta korkeakoulutuksessa sekä vertaistukiryhmien mahdollisuuksista vahvistaa autististen opiskelijoiden opintoihin kiinnittymistä.

Viktoriya Kuzina (Åbo universitet) & Ida-Lotta Myllylä (Helsingfors universitet)

Autism and Potential Affordances in Finnish Conversational Environments

Communication and autism have historically been described from within specific, largely West-Germanic linguistic and cultural frames, which have shaped what counts as ”typical” regarding the communication of autistic individuals. In reality, different cultural contexts may provide unique affordances, and challenges, to interlocutors of various neurotypes. This presentation asks whether certain norms of Finnish conversational culture – around e.g. silence, turn-transition timing, and small talk – might function as affordances, or interactional ”reliefs”, for autistic individuals navigating Finnish-language conversational contexts. Our central interest is in individuals from other conversational cultures who encounter Finnish conversational norms, whether through migration or other extended contact, since this is the population for whom Finnish norms would constitute a noticeable shift. Grounded in the Double Empathy Problem (Milton, 2012) and in lived-experience epistemologies, the presentation investigates several conversational features, considering them from the autism literature, the Finnish conversational-culture literature, and their potential synthesis. Throughout, we insist on two forms of heterogeneity: heterogeneity within autism, and heterogeneity within Finnish conversational practice. We also consider that a given feature may function as an affordance and a source of confusion simultaneously, depending on the persons role in conversation. The presentation situates itself explicitly as an exploratory preliminary conceptual contribution.

Taru Luojola (Åbo Akademi)

Monotonisen puheen stereotypiasta kohti multimodaalisuuden huomioimista

Autistisen kommunikoinnin kuvaukset ovat usein stereotyyppisiä ja korostavat puhetyylin monotonisuutta sekä sanallisen ja etenkin kirjallisen viestinnän merkitystä. Kuitenkin kontekstissaan tarkasteltuna ja kun huomioidaan kaikki semioottiset resurssit, autistinen vuorovaikutus näyttäytyykin monipuolisesti erilaisia resursseja hyödyntävänä. Tarkastelen esitelmässäni sitä, mitä autistisen kommunikoinnin multimodaalisuudesta tällä hetkellä tiedetään, ja esittelen omaa käynnissä olevaa tutkimushankettani aikuisten autistien keskinäisen vapaamuotoisen vuorovaikutuksen multimodaalisuuden tutkimiseksi.

Krista Ojala

Kenen ehdoilla osallisuus toteutuu?

Tässä esitelmässä tarkastelen autismikirjon ja laajemmin neurovähemmistöihin kuuluvien henkilöiden kokemuksia osallisuudesta suomalaisessa yhteiskunnassa. Esitelmä perustuu sosiaalialan YAMK-opinnäytetyöhöni, jossa kerättiin verkkokyselyaineisto 156 neurovähemmistöihin kuuluvalta vastaajalta yhteistyössä #näeNepsy ry:n kanssa.  Tutkimuksessa yhdistettiin THL:n osallisuusindikaattoriin perustuva määrällinen tarkastelu ja avointen vastausten laadullinen analyysi. Tulokset osoittavat, että osallisuus jää monelle vastaajalle ehdolliseksi. Osallistuminen on mahdollista usein vain silloin, kun ihminen mukautuu ympäristön odotuksiin, maskaa piirteitään tai käyttää sellaisia viestintä- ja toimintatapoja, jotka ympäristö tunnistaa hyväksyttäviksi.  Esitelmässä jäsennän tuloksia neurodiversiteettiparadigman, sosiaalisen mallin, Damian Miltonin empatiakuilun käsitteen ja Nancy Fraserin oikeudenmukaisuusteorian kautta. Keskeinen kysymys on, kenen ehdoilla osallisuus lopulta toteutuu. Osallisuuden esteet eivät näyttäydy ensisijaisesti yksilön ominaisuuksina, vaan rakenteina, joissa erilaisia tapoja viestiä, toimia ja osallistua ei tunnisteta yhdenvertaisiksi.  Lopuksi pohdin, mitä autismikirjon ihmisten osallisuuden vahvistaminen edellyttää palveluilta, koulutukselta, työelämältä ja tutkimukselta.

Satu Paavola (Helsingfors universitet)

Virtuaalitodellisuus puheen ymmärtämisen arvioinnissa ja kuntoutuksessa

Virtuaalitodellisuuden (VR) avulla on mahdollista mallintaa sekä sosiaalisia vuorovaikutustilanteita että kielellistä ymmärtämistä vaativia tilanteita ja luoda todellista elämää muistuttavia ympäristöjä, joissa osallistujien taidoista saadaan kokonaisvaltaisempaa tietoa kuin mittaamalla taitoja ainoastaan standardoitujen testimenetelmien avulla. Tehokkaiden sosiaalisen havaitsemisen ja puheen ymmärtämisen arviointi- ja kuntoutusmenetelmien kehittäminen on tarpeen, mutta VR:n käyttöä puheen ymmärtämisen arvioinnissa ja kuntoutuksessa on tutkittu hyvin vähän. Kohderyhmien näkemykset VR-menetelmien soveltuvuudesta ovat keskeisiä suunnitteluvaiheesta lähtien.   Tutkimuksessamme immersiivinen, koulun pihaa kuvaava virtuaaliympäristö tarjosi visuaalista tukea kuullun kielen seuraamiseen ja mittasi suorituksen kestoa kuuntelun aikana. Osallistujina oli 6-9-vuotiaita, tyypillisesti kehittyneitä lapsia (N=25) sekä lapsia, joilla on neurokehityksellisiä häiriöitä (N=5, neljä lasta, joilla on autismikirjon ja yksi, jolla on kehityksellinen kielihäiriö). Tutkimme VR-suorituksen keston yhteyksiä standardoitujen kielellisten testien ja vanhempien täyttämän kyselylomakkeiden tuloksiin käyttäen korrelaatioita ja lineaarisia sekamalleja. Tyypillisesti kehittyneet lapset suoriutuivat virtuaalitehtävistä yleisesti nopeammin kuin lapset, joilla on neurokehityksellisiä häiriöitä. Tyypillisesti kehittyneillä lapsilla parempi fonologinen työmuisti oli merkitsevästi yhteydessä lyhyempään tehtävän kestoon (p<0.001), ja vanhempien arvio paremmista kielellisistä vuorovaikutustaidoista oli yhteydessä lyhyempään katselun poikkeamien kestoon kuullun puheen aikana (p<0.001). Autismikirjon lapset pystyivät osallistumaan virtuaalitehtäviin huolimatta merkittävistä haasteista kielellisissä standardoiduissa testeissä. Virtuaaliympäristössä kuultuihin lauseisiin keskittyminen saattoi olla helpompaa ilman perinteisiin kielellisiin testitilanteisiin liittyviä vaatimuksia. VR avaakin mahdollisuuksia kontekstuaalisen kielen ymmärtämisen arviointiin ja kuntoutukseen.

Henri Pesonen, Susanna Helavirta, Tuulikki Keskitalo, Anu Kippola-Pääkkönen & Ulla Timlin (Lappland yrkeshögskola)

Kommunikaatiosta osallisuuteen: Autismitutkimuksen yhteistyömahdollisuudet

Nykyisessä maailmantilanteessa ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen liittyvät kysymykset nousevat entistä tärkeämmiksi tarkastelun kohteiksi. Eri ihmisryhmien palvelujen ja tuen varmistaminen, turvallisuuden tunne ja pysyvyys vaikuttavat olevan hauraita jatkuvien globaalien haasteiden keskellä, kun esimerkiksi geopoliittiset jännitteet, ilmastokriisi ja kasvava eriarvoisuus vaikuttavat näihin.  Vuonna 2025 Lapin ammattikorkeakoulussa käynnistyi hyvinvointiin keskittyvä tutkimusohjelma, jossa luodaan tutkimusperustaisia kestäviä ratkaisuja edistämään hyvinvointia kokonaisvaltaisesti. Hyvinvointi on määritelty kattamaan terveyden lisäksi myös muita tekijöitä ihmisten elämässä kuten elinympäristö, luonto, yhteiskunta, talous, sosiaaliset suhteet, koulutus ja kulttuuri. Terveys puolestaan käsittää fyysisen, psyykkisen ja henkisen terveyden ulottuvuudet. Terveys käsitetään siis laajasti, sillä se on muutakin kuin esimerkiksi ICD:n mukaiset diagnoosiluokitukset.   Vastatakseen moniulotteisiin haasteisiin Hyvinvointia edistävät kestävät ratkaisut -tutkimusohjelma tarjoaa mahdollisuuden poikkitieteelliselle yhteistyölle, jossa ei-akateemisella tiedolla on keskeinen sija. Tutkimusohjelmassa hyödynnetään myös One Health -lähestymistapaa. Tutkimustoiminnassamme olemme kiinnostuneita muun muassa autismikirjon ihmisten kommunikaation ja sosiaalisen osallisuuden näkökulmien tarkastelusta sekä näihin liittyvistä hyvinvointiteemoista muuttuvassa maailmassa. Esityksessä kuvataan tutkimusohjelman keskeisiä tavoitteita ja sen tarjoamia mahdollisuuksia autismikirjon, kommunikaation ja osallisuuden tutkimukselle. Kutsumme myös Autismitutkimuksen päivän osallistujat sekä potentiaaliset yhteistyötahot jakamaan ajatuksiaan siitä, millaista tutkimusta tarvitaan ja miten voimme yhdessä kehittää kestäviä käytäntöjä autististen henkilöiden psyykkisen, sosiaalisen ja henkisen hyvinvoinnin tukemiseksi.

Christian Rink (Helsingfors universitet)

Communicative Visibility in Nerd and Autism-Related Digital Spaces

This presentation develops findings from an exploratory study on cultural gatekeeping, neurodivergence, and participation in nerd culture presented on 23.3.2026 at the University of Helsinki (see: https://www.helsinki.fi/en/researchgroups/comparing-and-contrasting-languages-and-cultures/news-events/autism-languages-and-cultures).   While the earlier study examined how nerd culture functions simultaneously as a space of empowerment and exclusion, the present contribution is asking under which discursive conditions autistic and neurodivergent experiences become articulable and visible.   Drawing on Literary Neurodiversity Studies (Irish 2025; Philippian 2025) and discourse analysis informed by Warnke (2007), the paper combines the analysis of Simoné Goldschmidt-Lechners Nerd Girl Magic (2025) with discussions from Reddit communities including r/Suomi, r/de, r/autism, r/AutismInWomen, and r/AuDHDWomen.  The study examines how autistic and AuDHD experiences are transformed into discourse through linguistic practices: autobiographical storytelling, therapeutic vocabulary, metadiscursive reflections, and interactional forms of validation, agreement, disagreement, and gatekeeping. The aim is to identify which communicative resources enable speakers to frame their experiences as recognizable, legitimate, and shareable within different communities. As an AuDHD researcher, I also draw on lived experience as a source of reflexive insight.  The paper argues that the central question is not whether autistic experiences exist, but under which communicative conditions they become speakable.

Marjo Virnes & Jonna Oksanen (Autismisäätiö)

NewWorkTech -hanke tukee työelämän kommunikaatiota

EU-rahoitetussa NewWorkTech -hankkeessa tutkitaan ihmisten teknologian käyttöä työelämässä. Kolme vuotta kestävän hankkeen toimin pyritään lisäämään työelämän saavutettavuutta ja tukemaan muun muassa kommunikaatiota työelämässä. Hanke tuottaa uutta tietoa työelämästä, kuten sen käytänteistä ja  vuorovaikutuksesta, etenkin toimintarajoitteisten ihmisten näkökulmasta. Heidän  osallisuuttaan työelämään tutkijat helpottavat muun muassa teknologioiden avulla.  Joulukuussa 2024 alkanut hanke keskittyy tietotyöhön ja suorittavaan palvelutyöhön.