Autistic communicative practices are frequently judged as disengaged or inappropriate. Focusing on how such evaluations are described and contested by autistic users of online interest-based groups, this article theorises a neurotypical listening subject – an ideological listener that recognizes communicative engagement primarily through orientation to the interlocutor. We develop the notion of \u201cattentional asymmetry\u201d to describe the unequal judgments that arise when autistic modes of attending, often oriented primarily toward objects or topics, are evaluated against this normative expectation (Koteyko et al, in press). Based on survey data from 144 UK residents, we show how young people navigate this asymmetry by avoiding particular semiotic practices and platforms, and repurposing digital affordances to resist anticipated judgments. Extending work on crip linguistics into digital interaction, our findings demonstrate how digital architectures reconfigure criteria for recognising engagement and motivate research on how digital platforms may institutionalise evaluative frameworks that marginalise autistic participation.<\/p>\n\n\n\n
Autistic young people can be judged as disengaged or inappropriate when they show interest and involvement in ways that differ from what other people expect. This article examines how autistic young people describe these judgements related to their participation in online interest-based groups (e.g. subreddits, Discord servers, Facebook groups on animals, media fandom or autism itself) and how they respond to them. Drawing on survey data from 144 UK residents, we identify a neurotypical listening subject: an assumed listener who looks for engagement primarily in signs of orientation to the interlocutor (Koteyko et al, in press). An autistic person may orient primarily towards a topic or activity, yet an expectation that one should orient to the interlocutor can shape how engagement is evaluated. Young people describe anticipating these judgements and changing how they communicate and where they participate online. They also use features of digital platforms to create ways of participating that better accommodate their interests and communicative practices. The analysis shows how judgements about whether an autistic young person is engaged are shaped by expectations about what engagement should look like, with consequences for how their participation is understood and supported.<\/p>\n\n\n\n
Koteyko, N., Aiston, J., Van Driel, M, and Bremner, F. (in press). The neurotypical listening subject in autistic young people\u2019s accounts of participation in online affinity spaces. Language in Society.<\/p>\n\n\n\n
Esitelm\u00e4 tarkastelee sit\u00e4, miten autistiset varhaisnuoret k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t prosodisia resursseja ryhm\u00e4kuntoutuksen vuorovaikutuksessa Suomessa ja Sveitsin ranskankielisell\u00e4 alueella. Prosodialla on keskeinen merkitys muun muassa vuorottelun j\u00e4sent\u00e4misess\u00e4, asennoitumisen ilmaisemisessa ja yhteisen toiminnan koordinoinnissa. Autistisilla puhujilla, joiden viestint\u00e4k\u00e4yt\u00e4nteet voivat poiketa vallitsevista neurotyypillisist\u00e4 odotuksista, prosodia voi toimia sek\u00e4 osallistumista tukevana resurssina ett\u00e4 vuorovaikutuksellisten haasteiden mahdollisena kohtana. Tutkimuksessa vertaillaan kahta kielellisesti ja kulttuurisesti erilaista ryhm\u00e4kuntoutusymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 soveltavan keskustelunanalyysin ja akustis-foneettisten menetelmien avulla.<\/p>\n\n\n\n
Analyysi kohdistuu erityisesti taukoihin, s\u00e4velkorkeuden vaihteluun, vuoronloppuiseen narinaan ja p\u00e4\u00e4llekk\u00e4ispuhunnan hallintaan ohjattujen teht\u00e4vien ja keskustelujen aikana. Molemmissa kieliymp\u00e4rist\u00f6iss\u00e4 autistiset varhaisnuoret k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t prosodiaa strategisesti esimerkiksi ilmaistakseen halukkuutta osallistua, s\u00e4\u00e4dell\u00e4kseen affektia ja neuvotellakseen p\u00e4\u00e4syst\u00e4 mukaan keskusteluun. N\u00e4iden prosodisten vihjeiden tulkinta ja vastaanotto vaihtelevat kuitenkin vuorovaikutusymp\u00e4rist\u00f6n mukaan. Suomalaisessa ryhm\u00e4kuntoutuksessa hiljaisuuden siet\u00e4minen ja v\u00e4h\u00e4isemm\u00e4t affektiiviset odotukset mahdollistavat suhteellisen joustavia osallistumisen tapoja. Sveitsinranskankielisess\u00e4 aineistossa kuntoutusvuorovaikutus puolestaan rakentuu useammin nopealle vuorottelulle ja ekspressiivisille intonaatiomalleille, mik\u00e4 voi lis\u00e4t\u00e4 vuorovaikutuksellisen eritahtisuuden mahdollisuutta.<\/p>\n\n\n\n
Tulokset osoittavat, ett\u00e4 autismiin yhdistetyt vuorovaikutuksen ongelmakohdat eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 johdu yksil\u00f6n sis\u00e4isist\u00e4 haasteista, vaan ne voivat synty\u00e4 erilaisten viestint\u00e4tapojen sek\u00e4 kulttuuristen ja kielellisten odotusten kohtaamisesta. Tutkimus korostaa neurodiversiteetti\u00e4 kunnioittavien kuntoutusk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen merkityst\u00e4 sek\u00e4 tarvetta tunnistaa autististen nuorten prosodiset keinot tarkoituksenmukaisina vuorovaikutuksen resursseina.<\/p>\n\n\n\n
Sensory processing and self-regulation can strongly influence how children on the autism spectrum attend, interact, communicate, and participate in learning environments. Although sensory-support technologies are increasingly used in educational settings, it remains unclear how such technologies support regulation and engagement, for whom they are most effective, and how support can be adapted to individual needs. This planned research project investigates how YetiCare, a sensory-support technology developed to support children\u2019s interaction, learning, and emotional regulation, may contribute to self-regulation and participation in autistic children. The project combines behavioural observations with eye tracking and functional near-infrared spectroscopy (fNIRS) to examine responses under different sensory and task conditions. Particular attention will be given to identifying patterns associated with sensory underload, overload, and optimal engagement, and to understanding how these states relate to children\u2019s attention, interaction, and opportunities for communication. The project will compare autistic and non-autistic children and examine how individual sensory and regulatory profiles relate to responses to different YetiCare applications. A subsequent phase will translate the findings into recommendations for personalised sensory-support strategies and adaptive content. The presentation will introduce the planned project, its multimodal methodology, and its potential contribution to autism research and inclusive communication and learning environments.<\/p>\n\n\n\n
Foreign language acquisition through screens in children is a topic of growing interest in both research and the media. Previous studies have suggested that screen language acquisition is associated with autism spectrum disorder (ASD), but anecdotal observations indicate that typically developing children may also acquire a second language through screen exposure. The aim of this study was to examine whether children with and without ASD acquire foreign languages through screens and whether strong screen language skills are associated with ASD. Data were collected from caregivers through an online questionnaire including questions on social skills, media consumption, language exposure, and language development. Spearmans rank-order correlation was used to examine the associations between the variables. Preliminary analyses suggest that children without ASD may also acquire foreign languages through screen exposure. However, autistic traits appear to be positively associated with stronger screen language skills relative to environmental language skills, indicating a potential link between screen language acquisition and ASD. In addition, screen language acquisition was associated with more frequent reuse of language from screens, although it was not associated with greater overall screen exposure. To gain a deeper understanding of this phenomenon, further studies across different cultural and linguistic contexts are needed.<\/p>\n\n\n\n
Emotional language is central to how individuals communicate, interpret internal states, and construct shared affective meaning. However, comparatively little is known about whether autistic and neurotypical adults assign emotional meaning to words in systematically different ways. This study examined neurotype-related variation in the appraisal of emotional vocabulary among 131 Spanish-speaking adults (63 autistic and 68 neurotypical). Participants rated 238 Spanish nouns on six dimensions: valence, arousal, subjective frequency, and associations with depression, anxiety, and anger. Group differences were examined using descriptive analyses, principal component analysis, and linear mixed-effects models. Autistic participants showed systematically different lexical-affective profiles, assigning greater emotional salience particularly to concrete, bodily, and interoceptively relevant words, whereas neurotypical participants showed relatively stronger appraisal of abstract and socially embedded concepts. Group differences were especially pronounced for anxiety and arousal, while mixed-effects models indicated systematic neurotype-related variation across all six dimensions. These findings suggest that emotional meaning may be organised through partly different experiential and semantic pathways across neurotypes. Understanding such variation can contribute to neurodiversity-informed accounts of language and help explain potential differences in how emotional experiences are communicated and interpreted between autistic and non-autistic people.<\/p>\n\n\n\n
In my research \u201cReframing Work Life Neurodiversity through the Communicative Constitution: Dialogic Perspectives\u201d, I examine how meanings of work life neurodiversity are communicatively constructed from a dialogic perspective supported by the neurodiversity paradigm. I approach neurodiversity both as an innate form of human variation but also as a social communicative construction. While neurodivergent traits are biologically grounded, their meanings are expressed, interpreted, and negotiated in public discourses as well as in interaction in work communities between neurodivergent professionals, co-workers and supervisors. The three objectives are developed as empirical articles where the dialogic perspective is operationalized through distinct theoretical frameworks. The objectives are: to examine how work life neurodiversity is communicatively constructed through potentially contradictory discourses in Finnish media (framework Critical Discursive Psychology), to understand how neurodiverse employees experience identity negotiations in interactions with peer co-workers (framework Communication Theory of Identity), and to examine how leadership-related tensions are experienced and navigated by neurodivergent employees in interactions with leaders (framework leadership dialectics). The study advances an understanding of neurodiversity also as an ongoing social and communicative process supporting organizations in recognizing neurodivergent work life experiences, giving organizations resources to implement neurodiversity in Diversity, Equity, and Inclusion practices in a more informed way.<\/p>\n\n\n\n
Autistisilla korkeakouluopiskelijoilla on usein vahvuuksia, jotka ovat erityisen hy\u00f6dyllisi\u00e4 akateemisissa opinnoissa, kuten luova ajattelu, yksityiskohtien havaitseminen sek\u00e4 vahvat teknologiset taidot (Anderson ym., 2017). He kohtaavat kuitenkin my\u00f6s oppimista vaikeuttavia haasteita, esimerkiksi toiminnanohjaukseen ja sosiaalisiin tilanteisiin liittyen, jotka voivat vaikuttaa hyvinvointiin, opintomenestykseen ja opintojen etenemiseen (Duerksen ym., 2017). Tutkimuksissa on tunnistettu useita autistisille opiskelijoille tarjolla olevia tukitoimia (Nelson ym., 2023), mutta tutkimusta erityisesti autististen opiskelijoiden toisilleen antamasta vertaistuesta on niukasti (Back ym., 2025). Esittelen puheenvuorossani haastattelututkimustani autististen opiskelijoiden kokemuksista yliopiston tarjoamista vertaistukiryhmist\u00e4 ja nostan esille erityisesti vuorovaikutukseen liittyvi\u00e4 kokemuksia. Yksil\u00f6haastatteluihin osallistui 10 yliopisto-opiskelijaa ja haastatteluaineisto analysoidaan refleksiivisen temaattisen analyysin avulla (Braun ja Clarke, 2022). Alustavat tulokset kertovat, ett\u00e4 vuorovaikutus vertaistukiryhmiss\u00e4 koetaan muun muuassa helpompana ja syv\u00e4llisemp\u00e4n\u00e4 kuin muissa sosiaalisissa tilanteissa. Ymm\u00e4rretyksi tulemisen kokemus on vahvaa. Haastatteluissa nousee esille kuitenkin my\u00f6s esimerkiksi vuorovaikutustyylien eroihin liittyv\u00e4\u00e4 kuormittumista, mik\u00e4 voi luoda esteit\u00e4 yhteyden rakentumiselle. Tutkimus on osa kolmeosaista v\u00e4it\u00f6stutkimusta, joka tavoittelee uutta tietoa autistisesta sosiaalisesta vuorovaikutuksesta ja kommunikaatiosta, autististen episteemisten yhteis\u00f6jen rakentumisesta korkeakoulutuksessa sek\u00e4 vertaistukiryhmien mahdollisuuksista vahvistaa autististen opiskelijoiden opintoihin kiinnittymist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Communication and autism have historically been described from within specific, largely West-Germanic linguistic and cultural frames, which have shaped what counts as \u201dtypical\u201d regarding the communication of autistic individuals. In reality, different cultural contexts may provide unique affordances, and challenges, to interlocutors of various neurotypes. This presentation asks whether certain norms of Finnish conversational culture \u2013 around e.g. silence, turn-transition timing, and small talk \u2013 might function as affordances, or interactional \u201dreliefs\u201d, for autistic individuals navigating Finnish-language conversational contexts. Our central interest is in individuals from other conversational cultures who encounter Finnish conversational norms, whether through migration or other extended contact, since this is the population for whom Finnish norms would constitute a noticeable shift. Grounded in the Double Empathy Problem (Milton, 2012) and in lived-experience epistemologies, the presentation investigates several conversational features, considering them from the autism literature, the Finnish conversational-culture literature, and their potential synthesis. Throughout, we insist on two forms of heterogeneity: heterogeneity within autism, and heterogeneity within Finnish conversational practice. We also consider that a given feature may function as an affordance and a source of confusion simultaneously, depending on the persons role in conversation. The presentation situates itself explicitly as an exploratory preliminary conceptual contribution.<\/p>\n\n\n\n
Autistisen kommunikoinnin kuvaukset ovat usein stereotyyppisi\u00e4 ja korostavat puhetyylin monotonisuutta sek\u00e4 sanallisen ja etenkin kirjallisen viestinn\u00e4n merkityst\u00e4. Kuitenkin kontekstissaan tarkasteltuna ja kun huomioidaan kaikki semioottiset resurssit, autistinen vuorovaikutus n\u00e4ytt\u00e4ytyykin monipuolisesti erilaisia resursseja hy\u00f6dynt\u00e4v\u00e4n\u00e4. Tarkastelen esitelm\u00e4ss\u00e4ni sit\u00e4, mit\u00e4 autistisen kommunikoinnin multimodaalisuudesta t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 tiedet\u00e4\u00e4n, ja esittelen omaa k\u00e4ynniss\u00e4 olevaa tutkimushankettani aikuisten autistien keskin\u00e4isen vapaamuotoisen vuorovaikutuksen multimodaalisuuden tutkimiseksi.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4ss\u00e4 esitelm\u00e4ss\u00e4 tarkastelen autismikirjon ja laajemmin neurov\u00e4hemmist\u00f6ihin kuuluvien henkil\u00f6iden kokemuksia osallisuudesta suomalaisessa yhteiskunnassa. Esitelm\u00e4 perustuu sosiaalialan YAMK-opinn\u00e4ytety\u00f6h\u00f6ni, jossa ker\u00e4ttiin verkkokyselyaineisto 156 neurov\u00e4hemmist\u00f6ihin kuuluvalta vastaajalta yhteisty\u00f6ss\u00e4 #n\u00e4eNepsy ry:n kanssa. Tutkimuksessa yhdistettiin THL:n osallisuusindikaattoriin perustuva m\u00e4\u00e4r\u00e4llinen tarkastelu ja avointen vastausten laadullinen analyysi. Tulokset osoittavat, ett\u00e4 osallisuus j\u00e4\u00e4 monelle vastaajalle ehdolliseksi. Osallistuminen on mahdollista usein vain silloin, kun ihminen mukautuu ymp\u00e4rist\u00f6n odotuksiin, maskaa piirteit\u00e4\u00e4n tai k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sellaisia viestint\u00e4- ja toimintatapoja, jotka ymp\u00e4rist\u00f6 tunnistaa hyv\u00e4ksytt\u00e4viksi. Esitelm\u00e4ss\u00e4 j\u00e4senn\u00e4n tuloksia neurodiversiteettiparadigman, sosiaalisen mallin, Damian Miltonin empatiakuilun k\u00e4sitteen ja Nancy Fraserin oikeudenmukaisuusteorian kautta. Keskeinen kysymys on, kenen ehdoilla osallisuus lopulta toteutuu. Osallisuuden esteet eiv\u00e4t n\u00e4ytt\u00e4ydy ensisijaisesti yksil\u00f6n ominaisuuksina, vaan rakenteina, joissa erilaisia tapoja viesti\u00e4, toimia ja osallistua ei tunnisteta yhdenvertaisiksi. Lopuksi pohdin, mit\u00e4 autismikirjon ihmisten osallisuuden vahvistaminen edellytt\u00e4\u00e4 palveluilta, koulutukselta, ty\u00f6el\u00e4m\u00e4lt\u00e4 ja tutkimukselta.<\/p>\n\n\n\n
Virtuaalitodellisuuden (VR) avulla on mahdollista mallintaa sek\u00e4 sosiaalisia vuorovaikutustilanteita ett\u00e4 kielellist\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4mist\u00e4 vaativia tilanteita ja luoda todellista el\u00e4m\u00e4\u00e4 muistuttavia ymp\u00e4rist\u00f6j\u00e4, joissa osallistujien taidoista saadaan kokonaisvaltaisempaa tietoa kuin mittaamalla taitoja ainoastaan standardoitujen testimenetelmien avulla. Tehokkaiden sosiaalisen havaitsemisen ja puheen ymm\u00e4rt\u00e4misen arviointi- ja kuntoutusmenetelmien kehitt\u00e4minen on tarpeen, mutta VR:n k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 puheen ymm\u00e4rt\u00e4misen arvioinnissa ja kuntoutuksessa on tutkittu hyvin v\u00e4h\u00e4n. Kohderyhmien n\u00e4kemykset VR-menetelmien soveltuvuudesta ovat keskeisi\u00e4 suunnitteluvaiheesta l\u00e4htien. Tutkimuksessamme immersiivinen, koulun pihaa kuvaava virtuaaliymp\u00e4rist\u00f6 tarjosi visuaalista tukea kuullun kielen seuraamiseen ja mittasi suorituksen kestoa kuuntelun aikana. Osallistujina oli 6-9-vuotiaita, tyypillisesti kehittyneit\u00e4 lapsia (N=25) sek\u00e4 lapsia, joilla on neurokehityksellisi\u00e4 h\u00e4iri\u00f6it\u00e4 (N=5, nelj\u00e4 lasta, joilla on autismikirjon ja yksi, jolla on kehityksellinen kielih\u00e4iri\u00f6). Tutkimme VR-suorituksen keston yhteyksi\u00e4 standardoitujen kielellisten testien ja vanhempien t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4n kyselylomakkeiden tuloksiin k\u00e4ytt\u00e4en korrelaatioita ja lineaarisia sekamalleja. Tyypillisesti kehittyneet lapset suoriutuivat virtuaaliteht\u00e4vist\u00e4 yleisesti nopeammin kuin lapset, joilla on neurokehityksellisi\u00e4 h\u00e4iri\u00f6it\u00e4. Tyypillisesti kehittyneill\u00e4 lapsilla parempi fonologinen ty\u00f6muisti oli merkitsev\u00e4sti yhteydess\u00e4 lyhyemp\u00e4\u00e4n teht\u00e4v\u00e4n kestoon (p<0.001), ja vanhempien arvio paremmista kielellisist\u00e4 vuorovaikutustaidoista oli yhteydess\u00e4 lyhyemp\u00e4\u00e4n katselun poikkeamien kestoon kuullun puheen aikana (p<0.001). Autismikirjon lapset pystyiv\u00e4t osallistumaan virtuaaliteht\u00e4viin huolimatta merkitt\u00e4vist\u00e4 haasteista kielellisiss\u00e4 standardoiduissa testeiss\u00e4. Virtuaaliymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 kuultuihin lauseisiin keskittyminen saattoi olla helpompaa ilman perinteisiin kielellisiin testitilanteisiin liittyvi\u00e4 vaatimuksia. VR avaakin mahdollisuuksia kontekstuaalisen kielen ymm\u00e4rt\u00e4misen arviointiin ja kuntoutukseen.<\/p>\n\n\n\n
Nykyisess\u00e4 maailmantilanteessa ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen liittyv\u00e4t kysymykset nousevat entist\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mmiksi tarkastelun kohteiksi. Eri ihmisryhmien palvelujen ja tuen varmistaminen, turvallisuuden tunne ja pysyvyys vaikuttavat olevan hauraita jatkuvien globaalien haasteiden keskell\u00e4, kun esimerkiksi geopoliittiset j\u00e4nnitteet, ilmastokriisi ja kasvava eriarvoisuus vaikuttavat n\u00e4ihin. Vuonna 2025 Lapin ammattikorkeakoulussa k\u00e4ynnistyi hyvinvointiin keskittyv\u00e4 tutkimusohjelma, jossa luodaan tutkimusperustaisia kest\u00e4vi\u00e4 ratkaisuja edist\u00e4m\u00e4\u00e4n hyvinvointia kokonaisvaltaisesti. Hyvinvointi on m\u00e4\u00e4ritelty kattamaan terveyden lis\u00e4ksi my\u00f6s muita tekij\u00f6it\u00e4 ihmisten el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kuten elinymp\u00e4rist\u00f6, luonto, yhteiskunta, talous, sosiaaliset suhteet, koulutus ja kulttuuri. Terveys puolestaan k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 fyysisen, psyykkisen ja henkisen terveyden ulottuvuudet. Terveys k\u00e4sitet\u00e4\u00e4n siis laajasti, sill\u00e4 se on muutakin kuin esimerkiksi ICD:n mukaiset diagnoosiluokitukset. Vastatakseen moniulotteisiin haasteisiin Hyvinvointia edist\u00e4v\u00e4t kest\u00e4v\u00e4t ratkaisut -tutkimusohjelma tarjoaa mahdollisuuden poikkitieteelliselle yhteisty\u00f6lle, jossa ei-akateemisella tiedolla on keskeinen sija. Tutkimusohjelmassa hy\u00f6dynnet\u00e4\u00e4n my\u00f6s One Health -l\u00e4hestymistapaa. Tutkimustoiminnassamme olemme kiinnostuneita muun muassa autismikirjon ihmisten kommunikaation ja sosiaalisen osallisuuden n\u00e4k\u00f6kulmien tarkastelusta sek\u00e4 n\u00e4ihin liittyvist\u00e4 hyvinvointiteemoista muuttuvassa maailmassa. Esityksess\u00e4 kuvataan tutkimusohjelman keskeisi\u00e4 tavoitteita ja sen tarjoamia mahdollisuuksia autismikirjon, kommunikaation ja osallisuuden tutkimukselle. Kutsumme my\u00f6s Autismitutkimuksen p\u00e4iv\u00e4n osallistujat sek\u00e4 potentiaaliset yhteisty\u00f6tahot jakamaan ajatuksiaan siit\u00e4, millaista tutkimusta tarvitaan ja miten voimme yhdess\u00e4 kehitt\u00e4\u00e4 kest\u00e4vi\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4 autististen henkil\u00f6iden psyykkisen, sosiaalisen ja henkisen hyvinvoinnin tukemiseksi.<\/p>\n\n\n\n